Eräänä marraskuisena iltana vuonna 2018 viestittelin WhatsAppilla ystäväni Jean Roosin kanssa, Jumalan miehen, raamatunopettajan, jonka opetuksia olen kuunnellut vuosien ajan. Hän kehotti minua olemaan rohkea ja voittamaan koko ajan sieluja. Parin tunnin ajan punnitsin asiaa. Mitä tekisin? Olin hiljattain jättänyt sikseen katuevankelioinnin, koska koin olleeni siihen niin sopimaton ja taitamaton. Tahtoa ja intoa kyllä oli. Olisin kovasti tahtonut voittaa sieluja ja johdattaa ihmisiä Herran luo, mutta käytännön taidot puuttuivat. Nyt Jeanin viestin edessä koin, että Herra itse kutsui minua käymään uudestaan tähän työhön. En voinut enkä tahtonut kieltäytyä. Samalla sain varmuuden, että tässä kyllä onnistutaan, sillä Jumala on tässä mukana. Hän johdattaa ja vaikuttaa sen, että onnistun.

Aikaisempina vuosina Jumala oli vienyt minua huimasti eteenpäin. Edellisenä vuonna olin käynyt Missionuorten opetuslapseuskoulun, olin saanut eheytyä sisäisesti ja olin löytänyt Jumalan armon elämääni. Kaikki tämä oli valmistautumista palvelutehtävääni varten, vaikka en ollut sitä silloin arvannut. Erityisesti armon löytyminen mullisti uskonelämäni. Sain jättää lakihenkisen suorittamisen. Ymmärsin, ettei hengellisiä asioita tarvitse suorittaa kaavamaisesti jonkin tehtävälistan mukaan, vaan Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuu. Tähän vapauteen Jeesuksen seuraajat on vapautettu. Näistä asioista kerron lisää myöhemmin.